Ensimmäiset viikot menivät mallikkaasti. Tanssikuviot jäivät
mukavasti mieleeni ja kroppa kiristyi. Kuukauden treenaamisen jälkeen
aloitin opiskelemaan radiotoimittajaksi, tiedostaen että syksystä
tulee kiireinen koulun, treenien ja dieetin ohella. Tämän lisäksi
tein keikkaa viikonloppuisin.
Jalka alkoi painamaan ja väsymys iski.
Parisen viikkoa sitten mietin mielessäni; jaksanko koko tämän rumban?
Koulussa tehtäviä kasaantui päivittäin ja halusin tottakai suoriutua
tehtävistä mahdollisimman hyvin. Pitkät päivät tehtävien parissa
ja siihen päälle iltaisin treenit + koko muu elämä, olin tilanteessa
että halusin jättää Hunksit.
Kuitenkin mielessä pyöri jatkuvasti ajatus, tämä on vain
väliaikaista ja se sai jatkamaan. Viikko kerrallaan mentiin eteenpäin.
Nyt olemme siinä tilanteessa, että ensi-ilta häämöttä parin päivän päästä. Loppusuora on edessä ja maali näkyy jo! Kroppakin on
kiristynyt mukavasti, yli kymmenen kiloa jo lähtenyt!
Se mikä sai jatkamaan vaikeidenkin vaiheiden läpi on hyvä porukka. Ei
ole ihme, että meidän porukasta kun kysyy, kuinka
tärkeä ryhmä on sinulle, vastaukseksi saa: se on kuin toinen perhe.
Hyvällä hengellä ja ystävien tuella pääsee pitkälle. Kaikilla
meillä on hyviä ja huonoja aikoja, silloin läheiset nousevat arvoon
arvaamattomaan. Näille veljille täytyy nostaa hattua ja antaa iso
kiitos, he ovat sen ansainneet!
Tuleva show tulee olemaan takuuvarmaa Hunks-viihdettä ja ylpeänä saan
olla siinä mukana! Show´ssa huokuu seksikkyys ja maskuliinisuus, mutta
myös veljeys ja ystävyys. Nämä asiat kiteyttävät yhteen sen,
kuinka varmasti voin sanoa tämän olevan kaikkien aikojen Hunks-show!
Kohta pääsemme esittämään sen yleisölle, henkilökohtaisesti
odotan sitä päivää enemmän, kuin pikkulapsena joulupukkia.
Nähdään keikoilla ja iloa syksyyn!
Hunks-Kimmo ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti