Vanha klisee että "lepo on tärkeintä", pitää paikkansa. Oman takapakkini taustalla ovat kovat ja pitkittyneet univaikeudet, jotka nyt vaan yhdessä kovien treenien kera johtivat tähän.
Sen haluan sanoa että on ylikuntoa ja sitten on "ylikuntoa", jota joka toinen vastaantuleva väittää käyneensä lävitse. "Joo mä tiedän ton tunteen, mut otin itsekin pari viikkoa lepoa niin kyl se siitä..:" Ei, silloin ei ole kyse ylikunnosta.
Haluan ihan hiukan avata mitä ylikunto tarkoittaa. Sympaattisessa ylikunnossa ihmisen sympaattinen hermosto eli kansanomaisemmin stressihermosto käy ylikierroksilla. Tällöin sykkeet ovat korkealla, ihminen on väsynyt ja rauhaton. Parasympaattinen ylikunto oireilee taas päinvastoin: sykkeet eivät nouse rasituksessa, henkilö on flegmaattinen, masentunut ja välinpitämätön. Nämä voi esiintyä myös yhtäaikaa ja yllätys yllätys.... Mulla on juuri näin, all in one :)
Juttelin frendin kanssa eilen joka kävi muutama vuosi sitten rankalla kädellä ylikunnon lävitse, hänelle meni toipumiseen 18kk. Yksi toinen frendini sanoi että hänellä oli lievä ylikunto koska siitä parantuminen vei vain 6kk.
Nää on pitkiä aikoja päivittäin liikkumaan tottuneelle ihmiselle. Mut positiivisella asenteella, oikealla hoidolla ja sen faktan hyväksymisellä että "näin on nyt käynyt, elä sen mukaan" tästäkin pääsee yli. Kaikki neljä raajaa toimii joten kuten, ja pää pelaa, mulla ei ole diagnosoitu tappavaa sairautta tai annettu deadlinea että koska moottori leikkaa kiinni viimeistään joten en valita.
Diagnoosin saatuani aloitin kehonpuhdistus (detox) kuurin jonka jälkeenkin koko ruokavalioni muuttuu terveellisestä elimistöäni ja immuniteettiani helliväksi, koska haluan antaa elimistölleni täyden rauhan parantua, puhdistua ja uusiutua - olla valmis vastaanottamaan tulevan. Eli ruokavalio ja lepo täysin uuteen uskoon, prioriteetiksi numero 1.
Nyt on aikaa muille harrastuksille urheilun ulkopuolelle, kyse on siitä mihin ajatuksensa kanavoi ja valittaako sitä mitä ei saa vai osaako nauttia siitä kaikesta yltäkylläisyydestä mitä jää jäljelle - valitsen jälkimmäisen <3
Mieletön kiitos ystäville jotka olette antaneet sellaista tukea ja rakkautta asian tiimoilta että sanattomaksi jää.
Hymyä ja voimia kaikille, myötä- ja vastamäessä :)
-Petteri
